Etsi
  • Hyvätuulen metsässä

Huovutusohje Hyvätuulen metsän eläinhahmoille

neulahuovutus Inka Solasvuo, Lastentalo Hyvätuuli

Tarvikkeet

  • huovutusvillaa haluamissasi väreissä

  • huovutusneuloja (useita, katkeavat varmasti)

  • superlonpatjan palanen huovutusalustaksi

  • halutessasi vanhoja villasukkia/lapasia/kaulahuiveja nopeuttamaan työtä

  • eri värisiä lankoja yksityiskohtien tekemiseen ja eläimen muotoiluun

  • paksu parsinneula

  • mahdollisia muita koristeita, lankaa, helmiä, sulkia...

Työvaiheet:


1. Aloita valitsemalla haluamasi eläin ja pohtimalla, minkä muotoinen kyseinen eläin on. Raajat, korvat ja muut pienet ulokkeet kannattaa jättää viimeistelyyn. Mikäli haluat nopeuttaa työtä, valitse muotoon sopiva villasukka tai lapanen ja täytä se muilla villasukilla. Halutessasi voit muotoilla sukkaa esimerkiksi kiristämällä villalankaa sen ympärille.

Ensimmäisessä kuvassa (harmaa) on yhdestä pitkävartisesta villasukasta muodostumassa orava, häntä ja pää on muotoiltu kiristämällä villalankaa sukan ympärille. Toisessa kuvassa (vaaleansininen) on muodostumasssa siili kaksinkerroin käännetystä, pistkävartisesta villasukasta niin, että sukan kärkiosa on täytetty, jonka jälkeen varsi on käännetty kärkiosan ympärille. Halutessasi voit huovuttaa eläimet ilman valmiita villasukkia. Tällöin prosessissa kestää kauemmin, mutta muotoilu on hivenen vapaampaa. Aloita silloin huovuttamalla pallo valitsemastasi villasta ja huovuta sitä, kunnes se on sopivan kokoinen ja melko tiivis. Tähän menee melko paljon aikaa.

2.

Neulahuovutus perustuu huovutusneulassa oleviin pieniin väkäsiin, jotka villan läpi työntyessään sekoittavat ja tiivistävät villan rakennetta. Huovutus tapahtuu siis työntämällä neulaa toistuvasti villan läpi, kunnes haluttu tiiviysaste on saavutettu. Huovutusneula katkeaa helposti, jos se vääntyy yhtään, joten tökkimisen kanssa saa olla hivenen tarkkana, jotta ei kesken iskun muuta suuntaa :) Muotoiltuasi eläimen torson suurin piirtein sopivan malliseksi (muotoa on mahdollista vielä hienosäätää prosessin aikana), aloitetaan eläimen ”pukeminen” villalla. Kiedo haluamaasi huovutusvillaa torson ympärille ja aloita huovutus. Töki villaa neulalla, kunnes pinta on sopivan tiivis. Mitä tiiviimmäksi huovutat villan, sen kestävämmäksi pinta muodostuu. Huokoinen villapinta saattaa jäädä helposti kiinni teräviin esineisiin ja repeytyä ja hapsuttua (korjaaminenkin tosin on melko helppoa).

Villaa voi pukea eläimelle useamman kerroksen, jotta villasukka ei näy alta ja jotta pinnasta tulee tiivis ja kaunis. Voit sekoittaa eri värisiä villoja, mikäli haluat elävän värisen pinnan. Tällöin villaa kannattaa vedellä käsissä ensin sekaisin, jotta kuidut sekoittuvat tasaisesti.

Kuvassa ketulle on puettu ensimmäinen kerros oranssia villaa, villasukan kudos kuultaa vielä vähän läpi, eikä huovutus ole vielä kovinkaan tiivis. Ketun pää on tehty jälkikäteen erillisestä huovutusvillapallosta. Hännän tyvi on kiristetty villasukkaan villalangalla ja pukemisvaiheessa hännäntyveä on huovutettu erityisen paljon, jotta puettava villa asettuisi tiiviisti ja hännän muoto säilyisi. Mitä ahkerammin jotakin kohtaa huovuttaaa, sen pienemmäksi se pääsääntöisesti ja tiettyyn rajaan saakka asettuu.

3. Kun eläimen torso on suunnilleen muotoiltu ja puettu, on aika muotoilla raajat. Mikäli et huovuta jättikokoista eläintä, on raajat helpointa tehdä suoraan huovutusvillasta muotoillen. Aloita nyrkillisen kokoisesta määrästä huovutusvillaa ja ala huovuttaa sitä vaahtomuovin päällä. Villaa pitää todennäköisesti lisätä useammman kerran, joten heti ensimmäisen version ei tarvitse olla täydellisen oikean mallinen. Töki villaa kaikista suunnista ja muotoile siitä neulalla sopivan muotoinen (jos tökit vain yhdestä suunnasta, tulee villasta levy). Villaa kannattaa myös säännöllisesti irrotella vaahtomuovista, sillä neula työntää villan kuituja vaahtomuovin sisään, ja jos tarpeeksi kauan tökkii irrottamatta, jää villa kiinni alustaan :)

Ensimmäisessä kuvassa muotoutumasssa jäniksen takakäpälän aivan ensimmäinen muoto. Syvistä painalluksista näkee, että villa on melko hyvin kiinnittynyt vaahtomuoviin, heti kuvan oton jälkeen käpälä on irrotettu alustasta ja sitä on muotoiltu jalkapöydän päältä, ”eri suuntaan litteäksi”.


Torsoon kiinnitettävät kohdat kannattaa jättää huovuttamatta aivan ”loppuun asti” koviksi, sillä mitä huokoisempaa villa on, sen saumattomammin ja helpommin se kiinnittyy jo huovutettuun pintaan. Ei kuitenkaan hätää, mikäli valmiin käpälän liittämisestä ”jää saumat”, sillä eläimelle voi pukea vielä lisää kerroksia päälle, jotta pinnasta tulee tasainen.

Kun käpälä/korva/kuono alkaa saada hyvän muodon ja kiinteysasteen, kiinnitetään se huovuttamalla kiinni torsoon. Kuvan käpälä on kiinnitetty leveämmästä alaosastaan jäniksen kylkeen. Kiinnittäminen tapahtuu samalla tekniikalla kuin pinnankin huovuttaminen: töki neulalla, kunnes käpälä ei enää lähde irti vetämällä.


Toisessa kuvassa hivenen valmiimpi versio takakäpälästä. Kolmannessa kuvassa on jänis edestäpäin, kun korvat on kiinnitetty pään takaosaan. Korvien pinnasta näkee vielä neulan jäljet, eli villa on vielä melko pehmeää ja vaatii vielä viimeistelyä. Mikäli huovuttaa tarpeeksi pitkään vain yhdeltä puolelta korvan kaltaisissa ohuissa kappaleissa, tulee toisesta puolesta ”neulanjälkinen” ja toisesta ”karvainen”. Käännä siis työtä välillä! Neljäs kuva: jäniksen etukäpälän kiinnitys.


4.

Kun korvat ja raajat on kiinnitetty ja pinta alkaa olla kauttaaltaan niin tasainen kuin toivot, on viimeistelyn vuoro. Voit tehdä viimeistelyä vapaasti haluamallasi tavalla: ketulle voidaan huovuttaa jo valmiin oranssin pinnann päälle valkoisia yksityiskohtia villalla, siilin selkää tai vatsaa voidaan korostaa eri väreillä, samoin vaikkapa jäniksen korvien sisäosaa. Viimeistelyä voi tehdä myös eri värisillä villalangoilla, jos haluaa tehdä pienempiä yksityiskohtia, kuten kynsiä, silmiä tai neniä. (Myös villasta huovuttamalla voi halutessaan tehdä pieniä yksityiskohtia! Niiden tarkka rajaaminen saattaa olla haastavampaa, muttei neulalla lainkaan mahdotonta)

Ensimmäisessä kuvassa jänikselle on ommeltu kynnenkohdat, nenä ja silmät paksulla villalangalla. Korvien sisäosaan on huovutettu neulalla vaaleampi alue. Langalla ommellessa kannattaa miettiä, miten langan päähän tulevan solmun saa peitettyä: sen päälle voi esimerkiksi asetella ompelemaansa lankaa tai siitä voi tehdä osan silmää. Yksityiskohtia ommellessa muotoon voi vielä vaikuttaa sillä, miten paljon lankaa kiristää ja mistä kohtaa parsinneulan pujottaa läpi: silmien kuoppia voi esimerkiksi syventää vetämällä lankaa tiukemmalle, kirsua voi muotoilla langalla myös.





Toisessa kuvassa näkyvät siilin ”piikit”, jotka päätin huovuttamisen sijaan kuvioida villalangalla. Yhtenäisessä ”viivassa” täytyy neulalla mennä edestakaisin: aina viivan tehdessä kulman on neulalla menty sisään siilin selkään ja seuraavassa kulmassa tultu ulos.


Kolmannen kuvan oravalle on tehty silmät, nenä, kynnet ja korvatupsut mustalla villalangalla.


Mikään ei myöskään estä käyttämästä koristeluun vaikkapa pieniä helmiä, kiiltävää langaa tai mitä ikinä :)






Valmiit villakaverukset valmiina seikkailuihin!



Etenkin metsässä eläinten kanssa leikkiessä pintaan voi helposti jäädä kiinni teräviä asioita (keppejä, neulasia), jotka repivät villaa. Mikäli villa leikkien myötä hapsuttuu ja lähtee rakoilemaan, voi sitä helposti neulalla huovuttaa lisää :) Mikään ei estä ajan myötä lisäämästä villakerroksia ja paikkailemasta turkin pintaa: huovutusvilla on hyvä ja anteeksiantava materiaali siinä mielessä.


Antoisia metsähetkiä!


Mikäli ohjeista on jotakin kysyttävää, voi minuun olla yhteydessä:

inka.solasvuo@gmail.com


54 katselukertaa